Mörkö toipuu

kuvasta näkee kuika pieni haava oikeasti on

Läheisyys, ulkoilu (käytiin eilen 8kertaa kävelyllä) ja haavan huuhtelu ovat olleet Mörkön mieleen viime vuorokauden aikana.
Ilmeisesti leikkaus haava kutisee ja tikit nipistelee ihoa ja varmasti jonkin verran myös kipuja kipulääkkeestä huolimatta.
Kaikki meni oikein mallikkaasta, kunnes eilen kahden aikaan päivällä Mörköstä tuli selvästi levottomampi. Se juoksi aina paikasta toiseen ja haki hyvää paikkaa. Hyvä paikka löytyi yleensä kylmältä lattialta tai äidin kainalosta. Viiden aikaan annoimme Mörkölle lisä annoksen särkylääkettä ja illan päälle vielä huuhtelimme haavaa haalealla vedellä. Niin saatiin Mörkö rauhoittumaan. Yö oli aika sekava. Nukuimme molemmat olohuoneen lattialla, koska halusimme olla Mörkön lähellä jos jotain tulee. Yöllä Mörkö säntäili jonkin verran ja haki selvästi läheisyyttä. Neljän aikaan käytiin ulkona ja selvästi viileä ilma helpotti Mörkön oloa. Loppu yöksi Mörkö nukahti Äidin kainaloon jossa nukkui aamuun asti.
Aamulla ruoka maistui hienosti ja lenkillä meillä oli mukana jo vauhdikas Mörkö.
Haava on todella siisti ja Mörkö on antanut sen olla todella rauhassa. Yöksi puetaan Mörkölle Äidin t-paita varmistaaksemme ettei se meidän nukkuessa keksi haavaa alkaa repimään.

Moni on kysellyt miksi päädyimme Mörkön sterilointiin ja tässä painavimmat syyt päätökseen:
- Mörköllä ei aijota teettää pentuja
- Mörköllä on juoksujen aikaan ollut erilaisia hormonaalisia ongelmia (Mörkö ei juoksujen aikaan ota mitään kontaktia käskyihin, Mörkö on levoton -haukkuu herkemmin, seurailee olemattomia varjoja levottomasti)
- Viimeisimmän juoksun jälkeen Mörkölle tuli valeraskaus joka aiheutti viikon syömättömyyden ja pelkoa kohtutulehduksesta, jonka vuoksi jouduimme käymään lääkärissä.

Mörkö leikkauksessa

Eilen viideltä Mörkö sai eläinlääkäriltä nukutusainetta ja rauhoittavaa.
Sinne se jäi Äitin viereen hetkeksi nukkumaan kunnes siirtyi leikkauspöydälle.

Tunti vierähti nopeasti ja päästiin Mörköä hakemaan. Siellä se meidän sissi oli jo melkein hereillä.
Ainakin heti kun sai meidän hajun nenäänsä nousi neidin pää ja päättäväisesti yritti könytä jo ylös ihan itse. Pikkasen saatiin hoitajan avustuksella sitä rauhoitella.

Leikkaus oli mennyt hyvin. Leikkauksen yhteydessä Mörkön hampaat röntgenkuvattiin, koska Mörköllä puuttuu kolmos hampaat. Halusimme varmistaa ettei ne ole jäänyt puhkeamatta ja tee tulehdusta ienpussiin. Onneksemme näin ei ollut, vaan Mörköllä ei niitä hampaita ole ollenkaan. Sen puolesta voimme nyt huokaista.

Hoitajan avustuksella kannoimme Mörkön auton takakonttiin jossa Mörkö päättikin nousta pystyyn. Matka kotiin sujuikin Mamman maatessa Mörkön kanssa takakontissa. Koti pihalla Mörkö könötti pitkään takakontissa, mutta voimat eivät vielä riittäneet jotta olisi itse päässyt kotiin asti.
Kotiin Mörkö tulikin äidin kantamana ja  pääsi omaan petiin nukkumaan hyvät unet.
Illan aikana käytiin kaksi kertaa ulkona, ihan vain omalla pihalla. Mörkö oli vielä niin sekaisin unilääkkeistä että seisoi vain ihmeissään.
Yöllä kolmen aikaan neiti uskaltautui ensimmäistä kertaa kyykätä ja pissasi pihalle.

Puoli kahdesan aamulla Mörkö oli jo melkein oma itsensä. Hereillä ja kova nälkä. Ruoka maistui todella hyvin ja hienosti jaksoi kävellä lenkilläkin.
Haavan antaa olla rauhassa, mutta selkeästi tikkien nipistely aiheuttaa välillä säpsähdyksiä.
Märällä pyyhkeellä ollaan välillä paineltu haavaa ja siitä näyttää Mörkö nauttivan.
Hugo ja Willow on Mörkön antanut olla rauhassa. Muutaman kerran ovat käyneet haistelemassa mutta muuten on annettu kaverin levätä.
Eläinlääkärin mukaan Mörkö saa toimia suhteellisen normaalisti omien voimien ja halun mukaan.
Hyppäsi se tänään jo meidän sänkyyn joka on aika korkea jenkkisänky.
Kaukaloa ei pidetä päässä vaan yöksi sidomme Mörkölle paidan päälle joka estää tikkien repimisen.
Näin on onnistunut tähän asti hyvin, ja me vuorotellaan kotona olemista joten Mörkö on kokoajan valvovan silmän alla.

Tältä näyttää leikkaushaava tänä aamuna. Eli vajaa vuorokausi leikkauksesta. Yritin laskea tikkien määrää, haava on todella pieni ja olisiko siinä 6tikkiä.

-Mamma-

Tuholainen-HugoHerra

Tässä pieni kurkistus siihen mitä tuo niin rakas ja rasittava koira herra on ehtinyt saada aikaiseksi:

Ehkä tämä on aika pientä, verrattuna muutamaan tarinaan jossa koira on syönyt sängyn ja sohvan ja muuta sellaista..
(kuvissa näkyvä punainen on maustesekoitusta jolla koitimme vähentää Hugon innostusta pureskella)

Meillä työpäivän ajan Hugo on rajattu yhteen huoneeseen.
Olemme huomanneet että näin on tässä vaiheessa vielä ainakin parempi. Aamusta se alkaa jo hillumaan ja riehumaan niin että jos se samaa rataa jatkaisi meidän ollessa töissä niin täällä voisi olla aika tuho kun saavuttaisiin kotiin. Ja Hugo on alusta asti viihtynyt huoneessaan, menee sinne itse ja välillä vaikka olisimme kotonakin se saattaa nukkua omassa huoneessaan.
Omaan huoneeseen Hugolle jätetään tietenkin raikasta vettä, Kongeja (joissa on ruokamuhjua sisällä) sekä maitopurkkeja joiden sisällä on herkkuja tai näkkileipää revittäväksi. Lisäksi Hugolla on huoneessa oma viltti sekä omat lelut.
Tammikuusta alkaen ollaan ajateltu poistaa portti ja antaa Hugon olla koko asunnossa työpäivien ajan. Kauppareissut ja muutaman tunnin poissaolot koirat ovat olleetkin jo keskenään ja se on sujunut oikein hyvin.

-Mamma-

Rakkaalla koiralla

On monta nimeä:

Willow
Vilkku, Kilu, Kissi,Kissitti,Össytti

Mörkö
Möökö, Möykky, Mörkökölli, Mörö, Mölö, Möökkyli

Hugo
Hugeli, Pikku-mies, Huukkeli-Kuukkeli,Huge,

Kaikki yhdessä
Karvakorvat, Napiskat,Karvaset


-Mamma

Pentunäyttely Hyvinkäällä

Viikko sitten sunnuntaina oli Hugo pojan ensimmäinen näyttely.
Ensimmäinen näyttely kokemus oli myös omistajille. Meidän aikasemmat koirat kun eivät ole näyttely koiria.
Pikkasen jännitystä oli ilmassa kun lähdimme aamu tuimaan ajamaan koti hyvinkäätä.
Ilmoittautumis jonossa, hiki nousi iholle kun tajusimme kuinka paljon paikalla oli koiria.
Pieniä ja isoja.
Hetki ehdittiin siinä ihmetellä kun joku jo huuteli meidän perään. Ja siellä olikin Hugon veli, Onni.
Oli mahtavaa nähdä Hugon sisaruksia, kun niitä on viimeksi nähnyt vauvatuhinassa siellä kasvattajalla. Kamalasti oli Onnikin kasvanut, mutta kyllä sen Hugon veljeksi tunnisti.
Asettauduimme odottamaan omaa vuoroja ja Hugon kasvattajaa, jonka oli aluksi tarkoitus esitellä Hugo kehässä, mutta sattumien kautta kehään päätyikin Mamma ja Hugo. Ja oikein mukavasti menikin, siinä tohinassa kun ei hirveästi ehtinyt jännittämään.
Kuvat puhukoon puolestaan:

Hugo käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. Ja totteli sekä kuunteli oikein hienosti vaikkakin oli ekaa kertaa näyttelyhihna kaulassa. Tuomarin antoi tutkia ja katsoa hampaat.
Jatkoon ei tällä kertaa meidän Hugo päässyt, mutta arvostelussa lukee kuitenkin näin:
"Erittäin hyvän tyyppinen 7kk ikäinen ruskea urospentu, jolla hyvä tumma turkki.
Kaunis kaula. Hyvä ylälinja, Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Kaunisilmeinen pää. Liikkuu iloisesti. Esitetään hyvin."

Kyllä kelpaa oikein hyvin meille. Tuo komea ruskea Hugo herra <3

-Mamma

Hihnäkäytös

Kolmen koiran kanssa ulkoilessa, on enemmän kuin tärkeää että koirat tottelevat ja osaavat käyttäytyä hihnassa suhteellisen hyvin.

Meillä kaikki on mennyt suhteellisen mallikkaasti. Vuosi sitten tapahtui muutos, Muskan poistuessa laumastamme ja Hugon reilu puolivuotta sitten lauman täydentäe, Mörkön hihnakäytös muuttui.
Sanotaanko näin että Mörkö on ollut aina vähän vaikea koulutettava. Se ei ole namiperso eikä kovinkaan miellyttämisen haluinen. Ollaan sen kanssa käyty paljon koirakouluissa ja siellä sitä on kehuttu maasta taivaaseen -se on niin omistautunut tekemiselle että sydän sulaa seuratessa.
Ja se on totta, mutta totta vain koirakoulussa.
Kotona Mörkö on rauhallinen, kiltti ja uskollinen.
Hihnassa Mörkö on määrätietoinen, päättäväinen ja etunenässä kävelevä, korvat kotiin unohtanut nallekarhu. Komentaessa uskoo, hetken, hihnan kiristyessä kiristää sitä ennemmän.
Miksi?
Sitä olemme yrittäneet selvittää moneen otteeseen.
Ohitukset ihmisistä ja muista koirista onnistuu yhdellä käskyllä -OHI.
Mutta muuten neiti kävelee hihna kireenä kokoajan.

Ollaan harjoiteltu pysähtymistä aina kun hihna kiristyy, ollaan peruutettu, ollaan käsketty, komennettu. Ollaan lahjottu herkuilla. Ollaan kävelty valjailla, ollaan kokeiltu puolikuristavaa pantaa. Kaikkea on kokeiltu yhtäjaksoisesti ja erikseen.
Mutta tulokset ovat aika laihat. Yksin kun Mörkö lähtee lenkille, se kävelee kuin unelma. Vieressä, katsoo silmiin ja hidastaa pyydettäessä joskus jopa ilmankin.

Nyt sitten kun tämän lauman kanssa lenkkeilee.
Willow joka rakastaa hajuja ja rauhallista kävelyä
Hugo joka sinkoilee vielä sinne tänne, innostuu lehdistä ja linnuista
ja siihen lisää vielä tämän meidän yllä mainitun Mörkön. Soppa on melkein valmis.
Hugo on helppo saada koulutettua koska se rakastaa herkkuja on selkeästi tykkää miellyttää ihmistä.
Mutta Mörkö,
nyt kamppailen parhaillaan itseni kanssa, päätös on ollut vaikea ja tuntuu kuin olisin epäonnistunut Mörkön koulutuksessa. Mutta päätimme monen suosituksen jälkeen kokeilla kuonopantaa (siis sitä hihnaa joka menee koiran kuononpäältä ja kuononalta remmillä hihnaan. koiran pää kääntyy kun hihna kiristyy). Pelkäsin Mörkön reaktiota hihnaa kohtaan..
mutta sain yllättyä. Se antaa laittaa hihnan oikein hienosti. Ei rimpuile eikä hillu, ja mikä parasta
se kävelee HIENOSTI. Hihna löysällä lenkin alusta loppuun.
Ja mikä parasta, se ei näytä kärsivän hihnasta yhtään.
Harjoittelua vielä vaatii hihnäkäytös ja toivon että kuonopanta on vain väliaikaista.

Katsotaan rauhassa ja annetaan Mörkölle mahdollisuus. 
Syksyisistä lenkki ilmoista nauttien.

-Milla (Koira perheen mamma)