Jippiii, huutaisi Hugo jos osaisi.
Lauantai aamuna sain hieroa unihiekkaa toden teolla silmistä kun ulko-oven avasin.
Ja voin sanoa ettei kaukaa mennyt että olin täysin hereillä.
Sellaiset hepulit herra ulkona veti että oli työ ja tuska pitää kolme hihnaa jossain järjestyksessä.
Aamulenkki käynnistyi jo 6.30 joten ei toivoakaan että täällä olisi joku aura-auto käynyt. Saatika että kävelyteitä olisi ehditty auraamaan. Joten me kahlattiin kirjaimellisesti lumessa.
Hugo hyppi ja pomppi, juoksi ja hyökkäili umpi hangessa niin että välillä siitä näkyi vain korvat.
Willow katseli ihmeissään, käveli mielummin kaikkien takana muiden muodostamalla polulla. Pissatakkin piti keskelle tietä.
Aamulenkin jälkeen jäätiin vielä riehumaan omalle pihalle.
Vauhtia riitti, on se vain hassua miten lumi saa koirat aivan sekaisin.
Ja voitte vaan usko kuinka kotona, lämpimässä sohvalla uni maistui.
Lumessa kahlaaminen ei ollutkaan ihan helppo homma ja niin koko porukka nukkui tyytyväisinä pitkät aamu-unet.
Kiitos aura-autoille kun etten olleet vielä heränneet.
Kiitoset välittää rauhallisesta koti aamusta nauttinut Mamma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti