Koirapuistossa on hauskaa

Kävimme pitkästä aikaa vähän haistelemassa toisessa koirapuistossa, nimittäin Malmin lentokentän läheisessä koirapuistossa.
Aluksi saimme juoksennella keskenämme ja Hugo ja Willow juoksi innoissaan pallon perässä, Mörkö tyytyi haistelemaan ja hilputtelemaan yksinään.. (Willow on onnistunut välttämään kameraa)

Hetki ehdittiin leikkiä kunnes portista tuli Sulo-Villakoira uros. Ja sekös sai Mörkön sydämen pamppailemaan....

Kaveruksilla oli niin kivaa kirmatessa pitkin puistoa...
Sulon emäntä kertoikin että Sulo ei väsy koskaan, vaan siitä saa oivan juoksu kaverin...

Noh meni varmaan 15minuuttia niin Sulo hakeutui emäntänsä jalkoihin lepäämään...
Niin, että sellaista. Ei löytynyt vieläkään koiraa joka meidän Mörkön väsyttäisi..

Hei, me lenkkeillään

Ollaan laajennettu tuttuja kävely mestoja vähän uusille poluille.
Koirat ovat nauttineet ihan silmin nähden uusista hajuista ja paikoista. Alku viikosta laitettiin koirat autoon ja ajettiin muutaman kilometrin päähän mistä lähti hiekkapolku umpi metsään. Ei olla ennen siellä suunnalla oltu joten reitti oli kaikille ihan uusi.
Ihmetystä aiheutti kun meidän ohi meni myös hevonen. Hugo nosti karvat pystyyn ja silmät suurena tuijotti. Mörkö jähmettyi myös, mutta Willow ei ollut milläskään. Loppu matkan koirat yrittivät saada hevosen hajusta kiinni. Oli se aikamoista menoa.

Kesken lenkin piti alkaa poseeraamaan kameralle.

Loppu lenkistä jopa nuorimmainen oli väsynyt.

Mörkö sai yksilö huomiota

Eilen täytin taskut herkuilla ja laitettiin Mörkön ponnari nätiksi.
Päätin ottaa Mörkön ja lähteä pitkälle kävelylle. Kävely oli siitä erikoinen että päätimme mennä junalla yhden aseman välin ja kävellä kotiin.
Mörkö oli aivan innoissaan. Asemalla se ihmetteli ihmisiä ja junan ääniä.

Jo asemalla huomasin uhkaavasti lähestyvät tummat pilvet, mutta koska reissuun oltiin päätetty lähteä niin ei annettu pilvien häiritä. Junassa Mörköä selkeästi vähän jännitti. Junaan piti nousta portaita ja se piti ihmeellistä ääntä. Hienosti Mörkö kuitenkin seisoi ja katseli ikkunasta ulos. Ja kun päästiin asemalle Mörkö oli aivan ihmeissään missä me oltiin, sinkoili sinne ja tänne. Mutta muutaman kävely askeleen jälkeen jo rauhoittui kävelemään nätisti. 

Käveltiin ihanaa metsäpolkua pitkin ja yritin houkutella Mörköä haistelemaan rauhassa ja katselemaan kevään merkkejä

mutta ei kiinnostanut, kerta lenkillä oltiin niin vauhtia tassuihin ja menoksi. 

Ja kuinkas ollakkaan, taivas repesi ja niskaan satoi vettä kuin saavista.

Välillä sitä tuli vaakatasossa suoraan kasvoihin ja vaatteet ja  turkki valuivat vettä.

Mutta silti selvydyttiin urheasti kotiin asti.

Koska tosiaan vesisateen takia en saanut otettua lenkiltä muita kuvia niin tässäpä lopuksi kotiin selviytynyt märkä mutta onnellinen koira...

Hugo koira-äitiä ja kasvattajaa tapaamassa

Niin ja olihan siellä Vilmakin (siskopuoli).
Kävimme siis pyörähtämässä (kirjaimellisesti) kylässä Hugon kasvattajalla.
Viimeksi siellä käydessämme matkaan lähti pieni tuhiseva ja vähän tärisevä koiranpentu, joka nyt on iso, riehakas ja yksi vuotias karvainen koira nimeltä Hugo.

Hugo selvästi muisti samantien missä oltiin, villinä hyppu kasvattajaa vasten ja riehaantui ihan kamalasti äitinsä ja siskopuolensa kanssa.

Aluksi koirat pääsivät juoksemaan pitkin pihamaita ja mantuja...

                                                       (kuvissa Hugolla keltainen panta)

Ja kyllä vain, tässäkin tapauksessa tytöt lopulta sai meidän villin pojan aisoihin. Hugo raukka, joka paikassa tyttöjen tassun alla.
Meno oli hurjaa ja vauhti sen mukainen, mutta silmin nähden Hugo nautti juostessaan lajitovereiden kanssa vapaana.
Kun oli pahimmat energiat jätetty pihalle, päätettiin mennä sisälle. Ja mitä niihin energioihin tulee niin hyvin niitä riitti sisälläkin...

Hugo tottakai tyhjensi koko lelukorin ja haki sieltä kokoajan uusia leluja, riehui ja paini kavereiden kanssa. Nukkunut ei tuo herra ollenkaan koko kahden tunnin vierailun aikana. Hugo tutki paikkoja ja leikki ja riehui. Silloin kun äiti ja mamma alkoi pukemaan ulkovaatteita päälle ja oli kotiin lähdön aika, Hugo päätti mennä lepäilemään muiden viereen.
Se oli niin suloinen näky kolme ruskeaa iso koiraa vierekkäin.

Kiitos vielä kun saatiin tulla kylään, Hugolta isot hännän heilautukset.


-Mamma-

Mörkö 3v.

Pakko se on uskoa, että pikkuinen Mörkkyli vauvamme on täyttänyt kolme vuotta 12.4.
Synttäreitä vietettiin pieni muotoisesti kotosalla. Herkuteltiin yhdessä ystävien kanssa ja laulettiin
Paljon onnea vaan- laulua useaan kertaan.

Jotenkin ihan tuntuu haikealta. Vaikka nuorihan tuo on vielä ja energiaa täynnä.
Mutta vauva, vauva se on ikuisesti.

Mulla on jokin erityinen side Mörköön. Mörkö on mun ensimmäinen koira jonka sain pentuna (tai 3,5kk se oli kun kotiin haettiin). Lisäksi briard oli rotu josta olin haaveillut jo muutaman vuoden.
Ja kuin lahjana juuri tuo kaveri päätyi elämäämme. Oltiin silloin ehkä hiukan hulluja kun lähdettiin ex-tempore tuota karvakasaa meille hakemaan, mutta siitä hetkestä asti se on ollut meidän silmäterä. Aivan ihana ja omanlainen persoona.
Ihana nähdä vuosien aikana minkälainen koira siitä kasvaa ja kehittyy. Meillä on toivottavasti vielä useita vuosia edessä.

Ja mitä niihin synttäri kuviin tulee, meidän neiti ei ehkä ole ihan luonteva tuon kameran kanssa...