torstai 2. tammikuuta 2014

Rakettien täyteinen uusivuosi

Niin siinä kävi, vuosi vaihtui.
Meillä onneksi suhteellisen rauhallisissa tunnelmissa.
Joka vuosi uuden vuoden vaihtuessa ollaan oltu koirien kanssa kotona.
Viime vuonna uskallettiin jopa ulos asti, Willow on tottunut raketeihin ja ihan mielellään käy kävelyllä vaikka vähän raketit räjähteleekin. Mörkö myös viime vuonna katsoi raketteja ihan himeissään, mutta ei pelännyt. Olisi mielummin lähtenyt niiden matkaan.

Hugolle raketit oli uusi juttu, joten pikkasen jännitin miten se niihin suhtautuu.
Päivällä käytiin pitkällä lenkillä, ajattelin että ilta on parempi pysyä sisällä.
Kuuden aikaan pauke alkoi. Mörkö vähän höristeli korvia ja Hugo vain kääsi kylkeä sohvalla joten
klo.19 uskalsimme käydä takapihalla.
Yllätykseksi Hugo ryntäsi ulos ihan innoissaan ja villiintyi raketeista ihan hirveästi. Alkoi leikkimään ja hyppimään. Häntä heilui aivan kamalasti.
Mutta mitä teki Mörkö...
Mörkö peruutti takaisin sisälle. Häntä koipien välissä se kurkki ovelta.
Palasimme sisälle ja Mörkö vaikutti levottomalta. Aina raketin kuullessa nosti päätä ja katsoi meitä. Yritimme olla ihan normaalisti. Laitoimme verhot kiinni ja kuuntelimme musiikkia.
Mörkö nukkui sohvalla ihan vieressä.

Illalla klo.21 päätimme että pakko käydä edes pissalenkillä. Ulkonakin tuntui olevan hiljaisempaa.
Hugo ja Willow käveli tuttuun tapaan rennosti ja haisteli, ei välittänyt yhtään kaukaa kantautuvista äänistä.
Mörkö kuitenkin selkeästi pelkäsi. Käveli kyllä reippaasti mutta aivan kiinni jalassa. Haki katsella turvaa.  Olin aivan ihmeissäni. Ei yhtään Mörkön tapaista.
Onneksi arkajalka suostui kuitenkin tekemään pissat ulos. Kiirehdimme kotiin ja siirryimme nukkumaan. Mörkö nukkui koko yön Äidin jaloissa (harvoin nukkuu koko yötä sängyssä).
Jokaisen kovemman paukkeen kohdalla pää nousi ja korvat höristen katsoi ikkunaan.
 Muuten oli rauhallinen.
Kaksi muuta jo kuorsasi siinä vaiheessa.

Onneksi aamulla vallitsi rauha ja raketit olivat lopettaneet paukkeen, niin uskaltautui meidän Mörkökin omana itsenään taas ulos.

Mörköäkin voi pelottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti