Hihnäkäytös

Kolmen koiran kanssa ulkoilessa, on enemmän kuin tärkeää että koirat tottelevat ja osaavat käyttäytyä hihnassa suhteellisen hyvin.

Meillä kaikki on mennyt suhteellisen mallikkaasti. Vuosi sitten tapahtui muutos, Muskan poistuessa laumastamme ja Hugon reilu puolivuotta sitten lauman täydentäe, Mörkön hihnakäytös muuttui.
Sanotaanko näin että Mörkö on ollut aina vähän vaikea koulutettava. Se ei ole namiperso eikä kovinkaan miellyttämisen haluinen. Ollaan sen kanssa käyty paljon koirakouluissa ja siellä sitä on kehuttu maasta taivaaseen -se on niin omistautunut tekemiselle että sydän sulaa seuratessa.
Ja se on totta, mutta totta vain koirakoulussa.
Kotona Mörkö on rauhallinen, kiltti ja uskollinen.
Hihnassa Mörkö on määrätietoinen, päättäväinen ja etunenässä kävelevä, korvat kotiin unohtanut nallekarhu. Komentaessa uskoo, hetken, hihnan kiristyessä kiristää sitä ennemmän.
Miksi?
Sitä olemme yrittäneet selvittää moneen otteeseen.
Ohitukset ihmisistä ja muista koirista onnistuu yhdellä käskyllä -OHI.
Mutta muuten neiti kävelee hihna kireenä kokoajan.

Ollaan harjoiteltu pysähtymistä aina kun hihna kiristyy, ollaan peruutettu, ollaan käsketty, komennettu. Ollaan lahjottu herkuilla. Ollaan kävelty valjailla, ollaan kokeiltu puolikuristavaa pantaa. Kaikkea on kokeiltu yhtäjaksoisesti ja erikseen.
Mutta tulokset ovat aika laihat. Yksin kun Mörkö lähtee lenkille, se kävelee kuin unelma. Vieressä, katsoo silmiin ja hidastaa pyydettäessä joskus jopa ilmankin.

Nyt sitten kun tämän lauman kanssa lenkkeilee.
Willow joka rakastaa hajuja ja rauhallista kävelyä
Hugo joka sinkoilee vielä sinne tänne, innostuu lehdistä ja linnuista
ja siihen lisää vielä tämän meidän yllä mainitun Mörkön. Soppa on melkein valmis.
Hugo on helppo saada koulutettua koska se rakastaa herkkuja on selkeästi tykkää miellyttää ihmistä.
Mutta Mörkö,
nyt kamppailen parhaillaan itseni kanssa, päätös on ollut vaikea ja tuntuu kuin olisin epäonnistunut Mörkön koulutuksessa. Mutta päätimme monen suosituksen jälkeen kokeilla kuonopantaa (siis sitä hihnaa joka menee koiran kuononpäältä ja kuononalta remmillä hihnaan. koiran pää kääntyy kun hihna kiristyy). Pelkäsin Mörkön reaktiota hihnaa kohtaan..
mutta sain yllättyä. Se antaa laittaa hihnan oikein hienosti. Ei rimpuile eikä hillu, ja mikä parasta
se kävelee HIENOSTI. Hihna löysällä lenkin alusta loppuun.
Ja mikä parasta, se ei näytä kärsivän hihnasta yhtään.
Harjoittelua vielä vaatii hihnäkäytös ja toivon että kuonopanta on vain väliaikaista.

Katsotaan rauhassa ja annetaan Mörkölle mahdollisuus. 
Syksyisistä lenkki ilmoista nauttien.

-Milla (Koira perheen mamma)